Jami
Olen miettinyt blogin perustamista jo jonkin aikaan, mutta nyt päätin tehdä sen. Blogissani aion kirjoittaa silmäterästäni, 8 kuukauden ikäisestä Petit Brabancon pojasta, Jamista, joka muutti minun ja avopuolisoni luo lokakuussa 2012
Rotu on paremmin tunnettu sileäkarvaisena griffonina. Innostus kyseiseen rotuun tuli muutamia vuosia sitten, kun törmäsin kyseiseen rotuun netin ihmeellisessä maailmanssa. Rodussa viehätti suuret sympaattiset silmät ja utelias luonne. Koiranhankinta ei sillä hetkellä ollut ajankohtainen, kun oli opiskelut pahasti kesken ja rahatilanne ei antanut periksi. Ajatus rodusta jäi kuitenkin mieleen, johon palasin myöhemmin. Aloin etsimään sopivaa kenneliä. Halusin kennelin silloisen asuinpaikkamme lähistöltä, jotta kasvattaja voisi olla pennun elämässä. Sopivan kennelin löydyttyä, odottelin sitten sopivaa pentuetta. Oman pennun odotus oli jo kova, kun keväällä 2012 kasvattaja ilmoitti suunnitellusta pentueesta, johon odotettiin neljää pentua. Muutamia alustavia varauksiakin jo oli.. Aluksi toiveena oli tyttökoira, koska vanhemillani on v.2004 syntynyt Schipperkeneiti, Siru. Myöhemmin kasvattajalta tuli tieto, että ultraäänessä näkyi vain kolme pentua. Sunnuntaina 26.8.2012 syntyi sitten eläinlääkärin avustuksella kaksi tyttöä ja poika. Kasvattaja halusi pitää yhden tyttöpennuista ja emon omistaja halusi toisen tytön, joten jouduimme miettimään haluammeko uroksen vai odotamme toista pentuetta. Ratkaisu oli helppo ja niin pieni griffonpojan odotus alkoi. Luovutus olisi lokakuussa, 8 viikon päästä.
Menimme syyskussa tutustumaan kasvattajaan ja hänen muihin griffoineihin. Näimme myös kolme pientä, muutaman sadan gramman kääröä. Ihastus rotuun vain kasvoi ja tiesin, että odotuksesta tulisi pitkä. Onneksemme, kasvattaja laittoi useasti tuoreita kuvia kolmikon sekä muiden koirien puuhailusta. Aloin innoissani myös hommaamaan kaikkea tarvittavaa uutta tulokasta varten. Monia pentutavaroita sain siskoltani lainaksi eikä tarvinnut ostaa itse pieneksi ajaksi (pennut kasvavat niin kovaa vauhtia). Kävimme vielä kerran (ennen luovutusta) katsomassan kuukauden ikäistä poitsuamme. Häntä oli alettu kutsumaan Jamiksi toivomustemme mukaan. Kasvattajalta mukaan saimme mukaan Royal Caninin-pentupakkauksen, jossa oli ruokaa, ruokakuppi, ohjeita yms. tarpeellista. Pääsimme myös paremmin tutustumaan pieniin, terävähampaisisiin pentuihin. Varpaat oli kyllä vaarassa, mutta eivät he kauan pystyssä pysyneet.. nopeasti alkoi nukuttaa.
Jami 5 viikkoa.
Jami on vasemmassa reunassa, siskot vieressä.
Jamin odotus oli pitkä ja työkaverini saivat kuulla kyllikseen koirahöpinöitäni. Vihdoinkin kun lokakuun 20. päivä koitti, lähdimme ajelemaan noin 45 minuutin ajomatkan päähän, odotusta ja jännistystä täynnä. Nyt olisi se päivä kun pieni Jami pääsisi uuten kotiin. Kun pääsimme kasvattajan luokse, siellä oli kova hälinä (omistavat monta monta griffonia! ), mutta halusimme vain nähdä Jamin. Ja olihan hän kasvanut, nyt painoa oli jo 1,8 kiloa. Siskot olivat hieman pienempiä. Jami oli saanut matolääkkeen, lääkärintarkastuksessa kaikki oli hyvin ja kaikki paperit kunnossa. Hyvien ohjeistuksien ja ruokintaohjeisen lisäksi mukaan saimme vielä pentupannan, kynsisakset ja kaikkien pentujen lempparilelun, pienen kirahvin. Kasvattaja luopui haikein mielin Jamista ja me suuntasimme autolle kohti Jamin uutta kotia. Jännää!
Näin meistä tuli ylpeitä koiranomistajia… <3
Eka kertaa uudessa kodissa!
Väsy tuli leikkien jälkeen.
